Miksi kuulun kirkkoon?

Sarjassa Anu ja Jukka vastaavat miksi-alkuiseen kysymykseen keskustelemalla olohuoneen sohvalla. Luvassa on pohdintaa ja ihmettelyä vaihtelevien aiheiden äärellä.

Jukka:

Koska emäntä kuuluu ja matriarkaalisessa parisuhteessamme ei parane olla eri mieltä.

Jos vertaisin kirkkoa johonkin eläimeen, sanoisin sen olevan ahma. Toiveissani kuitenkin on, että voisin luonnehtia ketuksi. Toisin sanoen toivon kirkolta ketteryyttä, liikkuvuutta ja oveluutta. Perinteisillä uskonmenoilla on varmasti tilaus, mutta ihmisen arkeen ne soveltuvat varsin kömpelösti. Kuitenkin kirkko on muuttunut liikkuvammaksi viime aikoina. On tullut esimerkkinä viini ja virsi-iltoja ja kirkollisia saunailtoja. Se luo toivoa siihen, ettei kyseessä ole täysin toivoton instituutio.

Ennen kuin menen niin sanotusti enemmän ohi aiheen, totean kirkon olevan läsnä ihmisen suurimmissa elämän kulminaatiopisteissä: syntymät, kuolemat jne.

Anu:

Entäs rippikoulu?

J:

Totta murukkelini. En kokenut rippikoulua kovin merkittävänä, mutta tarkemmin asiaa pohdiskellessani rippipastorini oli minulle häikäisevän raikas tuulahdus. Hän edusti minulle ennen niin vierasta naispappeutta. Hän oli kuitenkin mitä taitavin käsittelemään meitä murrosikäisiä julleja, mikä on aina meriitti. Myös liukkaat tulkinnat raamatusta tekivät vaikutuksen esimerkiksi siitä, miten runkkaaminen on ihan ok. Ihmisläheisyydestään huolimatta hänessä oli tiettyä kirkonmiehen arvokkuutta ja oli ihan oikein, että hän pisti laiskemmankin kirkonkinkerin kävijän tekemään laiskanläksynä referaatteja radiojumalanpalveluksista. Pidin siitä jollain oudolla tavalla.

A:

Et mielestäni vielä vastannut kysymykseen.

 

J:

No, olisiko ollut se raikas tuulahdus mitä perään kuulutin.

Kerro sinä miksi itse kuulut kirkkoon. Minä katson nyt Unelmahäitä (vaihtaa kuitenkin kanavaa, koska ei kestä enempää ja löytää Sub TV:lta Die Hardin).

A:

Lapsuudessani olin useilla seurakunnan järjestämillä varhaisnuorten leireillä. Kävin myös seurakunnan kokki- ja tyttökerhoissa yhdessä siskoni kanssa. Rippileirin jälkeen päätin ryhtyä itse isoseksi, koska halusin osallistua leireille ja kerhoihin ohjaajan ominaisuudessa. Minulla oli niillä yksinkertaisesti tosi kivaa.

En aikuisiällä ole ollut kirkon toiminnassa mukana juuri lainkaan enkä koe saaneeni kirkolta kovinkaan paljoa itse viime aikoina, mutta silti kuulun uskollisesti kirkkoon. Moni perustelee kirkosta eroamista rahan säästämisellä. Minä puolestani kuvittelen tukevani maksamallani kirkollisverolla muiden ihmisten lasten leiri- ja kokkikerhokokemuksia. Siitä tulee hyvä mieli. Toivottavasti ne ovat olleet yhtä antoisia ja muistorikkaita kuin omani.

J:

Hyvin perustelit. Minä erosin juuri ammattiyhdistyksestä mutta päätin toistaiseksi kuulua kirkkoon, koska in a big picture SAK sun muut ovat ison Jessen toiminnan alaisia.

Sitä paitsi kirkko on suomen suurin ay-liike. Ilman kirkollisia juhlia pitäisi tehdä vuodessa melkoisesti enemmän töitä.