Unisin silmin herään kevääseen. Yö jää tuntia lyhyemmäksi, kun siirrytään kesäaikaan. On palmusunnuntai. Lapset huiskuttavat virpomaoksia kodeissa ja kaduilla. Kevään tuloa ei voi pysäyttää. Kohta on pääsiäinen.

Palmusunnuntaina muistetaan, kuinka ihmiset heiluttivat palmunoksia, kun Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin. Juhlinnassa oli jo mukana ristiriitoja. Jeesus riehui temppelissä ja arvosteli valtaapitäviä. Kaikki tiivistyi kohti ristin tietä.

Tunnistan, kuinka hauskaa on riehaantua joukon mukana. Pääsiäisen tapahtumat muistuttavat kuitenkin joukkojen arvaamattomuudesta. Ensin nostetaan jalustalle ja sitten vedetään lokaan. Joukon mukana voi helposti menettää arvostelukyvyn. Isotkin joukot voivat olla väärässä.

Kansan oli vaikea nostaa Jeesusta jalustalle. Hän ei sopinut kuninkaan muottiin. Hän pysähtyi kuuntelemaan niitä ihmisiä, joilla ei ollut sanavaltaa omaan elämänsä. Hän ei väistänyt kärsimystä. Siksi hänen tiensä kulki kohti ristiä.

Varjot ovat läsnä, mutta myös lupaus kevään valosta. Pian on ristin ja ylösnousemuksen pääsiäinen.