Kallion kirkon ympärille piirtyy Suomen ainoa neliökilometri, jonka asuintiheys on sama kuin Manhattanilla. Kivikaupunginosan korkeahkot talot kätkevät sisäänsä lähinnä yksiöitä ja kaksioita. Yli neljän hengen tai 70 neliön asuntoja meillä on harvassa. Tilastollisesti Kallion asujaimisto vaihtuu joka neljäs vuosi: 40 000 tuhatta ihmistä muuttaa Kallioon ja sieltä pois nelivuosittain. Koska kaikki eivät lähde, on alueen muuttovirta todellisuudessa vielä tiuhempi.

Uskonnollinen yhteisö on seurakunnan määritelmä. Miten ikinä näin vaihtuvasta asujaimistosta voi saada yhteisön? Alue, jonne tullaan vain käymään, muutamaksi vuodeksi opiskeluaikana tai työuran alussa. Väliaikaisuus, piipahdus leimaa Kallion mainetta ulkopuolisten silmissä. Uskollisia kalliolaisia, etenkään uskollisia kalliolaisia seurakuntalaisia on häviävän vähän. Tämä näkyy myös tilastoissa: Kallio oli Suomen ensimmäisiä seurakuntia, joiden jäsenmäärä tippui alle puoleen alueen asukkaista. Eikö tämä ole jo lopun alkua, epätoivoa syvimmillään?

Kallion kirkko. Kuva Helsingin seurakuntayhtymän historiikista.

Toisaalta seurakunnan työ Kalliossa on aina ollut haastavaa: alue kehittyi nopeasti ja hallitsemattomasti 1800-luvun lopussa ilman kaupunkisuunnittelua tai viranomaisvalvontaa Sörnäisten rannan teollisuuslaitosten ympärille. Köyhät tehdastyöläiset tarvitsivat koteja läheltä työpaikkaa ja väsäsivät puutaloja minne sattui kukkulan eri puolille. Sörnäisten seurakunnat perustettiin 1906, jolloin alueella ei ollut kirkkoa tai virastoja. Sen sijaan työväenliike oli ottanut Kallion omakseen ja arvosteli kirkkoa ankarasti. Heti alusta asti juopa tuomitsevan kirkon ja jumalattomien työläisten välillä oli syvä. Kirkko kuitenkin rakennettiin, seurakunta syntyi ja kasvoi jopa yli 1918 sodan ilman suurempia konflikteja.

Nykyään seurakuntamme on jatkuvasti esillä, paradoksaalisesti erityisesti toivon symbolina. Varovaiseksi ja mauttomaksi haukuttu evankelis-luterilainen kirkko saa Kalliossa aivan erilaiset kasvot: hauskat, rohkeat ja moniarvoiset. Samalla kun Kalliossa vietetään ennätysmäärä hengellisiä tilaisuuksia (arkisin aamurukoukset 7.30, päivärukoukset klo 12, raamatunlukua klo 16, iltamessu klo 18), on seurakuntamme mukana Kallio Block Party -festareilla sponsoroimalla Bajamajat tekstillä “Kirkko auttaa hädässä”. Kallio on sateenkaariväen seurakunta, jossa vapaaehtoisille annetaan tilat toimintaan ja Ivana Helsinkiä niskaan. Kalliossa kokeillaan, revitellään ja korjataan vuorotellen. Täällä ei pelätä kritiikkiä, vaan kaavoihin kangistumista. Uudistumme seurakuntalaistemme mukana. Tai ainakin parhaamme mukaan yritämme.

Kuulin jokin aika sitten Pohjois-Suomesta pääkaupunkiseudulle muuttaneelta kirkon ammattilaiselta, että hän haluaisi asua nimen omaan Kalliossa, koska seurakunnassa on kuulema niin hyvä meininki. Minulle hyvä meininki lähtee siitä, että olemme vahvasti sanomamme takana, toivon ja rakkauden hulluttelevina lähettiläinä yhdessä.

Katri Korolainen
Kirjoittaja on ylpeästi kalliolainen, tämän seurakunnan jäsen ja ehdolla kirkolliskokous- ja hiippakuntavaaleissa Tulkaa kaikki -ehdokaslistalla.  www.facebook.com/tulkaakaikkihelsinki 

***

KIRKKOPOLITIIKKAA BLOGISSA,
OLKAA HYVÄT!

Kallion kulman blogissa paneudutaan seuraavan parin viikon aikana kirkon vaaleihin. Kirkolliskokoukseen ja hiippakuntavaltuustoon äänestetään helmikuussa uusia jäseniä. Äänestää saavat papit ja seurakuntien luottamushenkilöt. Päätettävät asiat koskevat meitä kaikkia. Selvitetään, mistä oikein on kyse!

***